Pakenen todellisuutta, elän unissa….

Viimeviikolla tuli kirje käräjäoikeudesta. Harkinta-aika on alkanut, seuraavan vaiheen voi aloittaa aikaisintaan 10.4. Jippii, neljä päivää ennen miehen synttäreitä. Onneks olkoon vaan… Mutta toisaalta, jos mä jatkaisin sitä ajattelua, että no mutta kun kohta on joulu niin ei voi ja sitten tulee ystävänpäivä niin ei voi ja sitten tulis miehen synttärit jajajaja. Se lista on loputon. Kun on juhlapäiviä ripoteltuna ympäri vuotta, niin koskaan ei tulisi oikeaa hetkeä. Ei sille vaan mitään voi. Pakko se on joskus tehdä. Vaikka sitten tulisikin ehkä maailman paskin synttärilahja. Oli jo maailman paskin hääpäivälahja…Huoh…

Muutenkin tuntuu, että paskaa sataa niskaan joka puolelta. Välillä epäilen, että tämä talous on jotenkin kirottu. Ettei meille ehkä sitten voikaan tapahtua koskaan mitään hyvää. Jos meillä on semmoinen edellisen elämän paha karma jo valmiina kummittelemassa niskan päällä. Sitten nämä tämän elämän pahat karmat vielä lisäksi. Ei mikään ihme, että mitään hyvää ei koskaan tapahdu. Silti se tuntuu niin epäreilulta. Vai eikö niitä pieniä hyviä asioita vain sitten osaa arvostaa? Ok, nyt on tosi kiva työ, ihana kämppis, kiva kotikin. Ja kyllä mä niitä arvostan. Mutta tuolla tunne-elämän saralla vaan putoaa koko ajan vaan taivas niskaan. Jotain kivaa tänne heti nyt!!!!!!

Onneks sisko tulee ensviikonloppuna kyläilemään. Voi ehkä mennä vähän kosteaksi se reissu. Mutta se meille suotakoon. Pääseepähän ainakin haukkumaan kaikki miehet pataluhiksi.

Se on tässä nyt edessä. Harkinta-aika. Kävin eilen viemässä paperit käräjäoikeuteen. Heh, taksilla sinne, kun en oikein tiennyt, missä päin se oikein onkaan. Varsin porvarillista
Mieli oli kyllä aika maassa kun sieltä läksin. Itku oli lähellä. En osannut sitä kyllä niin eritellä, että miksi. Semmoinen yleishaikea olo enemmänkin. Että tässä se oli, paperit luukulle ja kiitos. Vähän niinkuin naimisiin menokin. Eihän sekään niin kauan kestänyt, pari hassua minsaa maistraatissa. Romantiikka on kaukana molemmista.
Pitäisi tuossa naimisiin menossakin olla puolen vuoden harkinta-aika. Siis häitten jälkeen. Koska häitä ennen se menisi siinä suunnitteluhuumassa. Silloin ei kyllä paljon parisuhdetta ajatella. Ainakaan morsianten hääpäikkyjen perusteella Ja häitten jälkeen se arki kuitenkin astuu elämään enempi, siinä näkisi, että mitä tulikaan tehtyä. Onpas pessimististä tekstiä…

Tein lohdutusostoksia sitten eilen. Pari t-paitaa ja biletoppi. Ostin vihdoin ja viimein Mentalwearin Sue Ellen-paidan. Sen pinkin, missä lukee “Give me another drink so I can forget everything”. Olen himoinnut sitä jo pari vuotta. Jätin sen samantein päälle. Melkein teki mieli marssia sinne baariinkin, mutta jätin väliin. Jokin sisäinen moralisti minussa sanoo, että ennen kello 18 ei voi käydä pämppäilemään. En tiiä mistä se johtuu. Mutta en vaan jotenkin osaa. En muista oonko oikein koskaan vetäny päiväkännejä. Noh, niitten päiväkännien sijaan ostin Fazerin joulusuklaata. Na-mi! Ehkä kaikkein parhainta suklaata ikänä. Eilen vedin siitä levystä puolet. En ollut muistanutkaan, kuinka hyvää se on. Ehkä ihan syystäkin sitä saa vain joulun aikaan. Hehe, vaikka, eihän nyt ole vielä joulu… Tosin, olen jo ostanut 2 joululahjaa. Hyvä minä!

Huoh. Muuten elämä on aikaste tasaista. Töissä on kivaa vieläkin. Vaikka oon huomannut, että alkaa väsy iskeä päälle. Ei jaksa koko aikaa vaan painaa duunia. No, nyt mulla on ollut pari vapaapäivää, huomenna lyhyt päivä ja sitten taas sunnuntai vapaa. Eli saan vähän lepuutella. Josko sitten taas jaksaisi.