Mitäs tuohon voi sanoa? Itse varmaan tiedät parhaiten omat fiilikset miestäsi kohtaan ja eropäätöskin varmaan on helppoa kun olet varma fiiliksistä.

Omalta kohdalta mietin eroa päivittäin noin kahden vuoden ajan..Halusin sitä tunnetta niin kovasti, että otin riskin ja erosin n. 4 vuotta sitten. Mun mieskin järkisyillä oli maailman paras, mutta kun tunsin sitä kohtaan samalla tavalla kuin veljeä kohtaan..esim. en halunnut häneltä seksiä vaan se lähinnä oli velvollisuus. Lopulta otin härkää sarvista kiinni ja erosin…Mulle se oli helpotus ja en ole kertaakaan katunut. Toisaalta jos olisin tuntenut seksuaalista vetoa kohtaan niin en varmaankaan olis eronnut, mutta kun ei niin ei.
Olen eron jälkeen kyllä rakastunut ainakin yhden kerran oikein paatoksella ja silloin tiesin tekeväni oikean ratkaisun, siis siitä, etten jäänyt liittoon missä en ollut onnellinen/rakastunut. Rakkaus uuden miekkosen kanssa meni ketuiks ja edelleen etsin sitä oikeaa, mutta silti mieluummin näin kuin kulissiliitossa, jossa mukamas kaikki oli hyvin.
Me ollaan kai vähän samanlaisia taivaanrannan haihattelijoita..kaikki pitää olla niin ihanan romanttista ja auvoista.. rakkaus pitää pysyä intohimoisena hamaan loppuun asti.. pikkasen ehkä epärealistista, mutta kun en kerta alun alkaenkaan tuntenut suurta paloa Ex miestäni kohtaan niin ei kai se siitä voinut roihahtaa keskenkaikenkaan.

Toisaalta jos olisin ollut tulenpalavasti rakastunut alun alkaen mieheeni niin olisinko eronnut hänestä? Tuskin vaan olisin tehnyt kaikkeni, että se tunne pysyis..

Eiköhän ne asiat selviä parhainpäin ajankanssa..